Kesällä elämä hymyilee ja living is easy, astut toimiston terassille, huokaiset ja katselet ympärilläsi vihreää väriä, avaat toimiston oven ja toteat kaiken olevan valmista aamun istuntoon.  Styrox viilentää takamustasi, etäisyyttä on reippaasti lyhyen tyhjennysvälin ansiosta, ilmavuutta on ja ähkäsyn jälkeen tömähtää tukevasti paketin jymähtäessä sinne minne se kuuluukin.  Aamuauringon paistaessa avonaisesta ovesta on hetki aikaa miettiä maailman menoa ja sitä, kuinka kaunista on.  Verkkaisesti haukotellen huuhtaiset kädet, housujas nostellen painut tarkastamaan tiluksiasi ja sitten aamukahvipöytään, kukkien kupeeseen talon terassille.

Talvella on toinen tilanne, styrox lämmittää takapuolta, etäisyys ei niinkään kohdallaan (pakkanen jähmettää syntyvän keon), ilmavuudessakin on toivomisen varaa, tömähdystä ei kuulu ja lasti lörähtää entisen kokkareen päälle kääntyen hieman vinoon ja alkaa jäätymisensä.  Pakkasherra pitää huolen ripeästä toiminnasta Toimistossa ja kohta on villahousut ylhäällä ja äijä terassilla, ei siinä vököstellä paskalla pakkasessa, se on tosimiesten hommia se.  Aamuaurinko on vielä vaiheessaan, yrittää nostella päätään kirkon takaa horisontin ollessa tulipunainen, pipo korville ja kierros tiluksilla, sitten sisälle aamukahvipöytään.  Toimisto jää taas odottamaan seuraavaa istuntoa.